Idea tämän blogin perustamisesta lähti seuraavasta:
Meidän elämä on hektistä uusioperheen arkea johon kuuluu minä, avopuolisoni, kaksi lastani 06 ja 08 syntyneet ja puolisoni lapsi 05 syntynyt.
Lasteni isä asuu eri paikkakunnalla, kilometrejä välissä on vähän reilu 100km. Vanhempi lapsi käy isällään suunnilleen joka toinen viikonloppu ja nuorempi käy isällään rytmillä 6pv kotona ja 4pv isällään.
Avopuolisoni tyttö käy meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla sitten pidempiä jaksoja.
Kaikki lapsemme harrastavat jotain ja me väsyneet vanhemmat pyrimme myös laukkomaan säännöllisesti kuntosalilla. Uusioperheen arkea on perheessämme eletty kohta kolmisen vuotta.
Ja miten tuo kuva nyt tähän liittyy, niin kirjoittelen tätä blogia päiväkirjamaisesti, jotta tämä odotusaika ja myöhemmin vauva-aika ei katoaisi muistoistani kiireisen arjen keskellä.
Raskaus ei tullut "yllätyksenä" meille kummallekkaan, olimmehan tätä molemmat varmaan salaa toivoneetkin ja tästä monet kerrat puhuttu.
Miljoonia asioita on pyörinyt/pyörii kuitenkin päässä. Miten rahatilanne (molemmilla on vakipaikat), mitä lapset ovat mieltä, miten jaksaa arjen pyörityksen pienen vauvan kanssa, miten oma harrastaminen jne.
Kuitenkin pieni järjen ääni sanoo päässä, että asioilla on tapana järjestyä ja siihen luotan tälläkin kertaa.
Alkuraskaus on mennyt ihan hujauksessa, tai vielähän tässä aika alussa ollaan. Olotila on vaihdellut päivittäin. Ennen plussaa lämpötilat nousi 36,8 (normaali 35,8), vilutti ja turvotti.
Plussan tein 10.1.14 kp 35, normaali kiertoni on pitkä 32-33 pv.
Plussan jälkeen samat oireet jatkuivat, lisänä tuli menkkakipuja, mahakipuja ja pahaa/etovaa oloa.
Viikolla 8 tuli lisäksi ruokahaluttomuus, jatkuva närästys ja ummetus. Välillä tosin maha toimi paremmin kuin hyvin. Soitin neuvolaan rv 6-7 ja sain ajan alkuraskauden ultraan rv 8+5.
Siellähän se meidän mini majaili hyvässä turvassa sydän pamppaillen.
Vastasi tarkalleen viikkoja 8+5 28 pv:n kierrolla, laskettu aika olisi 14.9.2014.
Nyt viikkoja on 10+3, eilen oli ensimmäinen neuvola, jossa kaikki oli niinkuin pitääkin. Minin sydänäänetkin kuunneltiin ja siellähän se sydän löi, sykkeet oli 167-170.
Seuraavan kerran neuvolalääkäri maaliskuun puolessa välissä. Sitä ennen päästään kuitenkin ihailemaan miniä ultraan joka on jo alle parin viikon päästä.
Laitan vielä kuvan pömppiksestä (turvotuksesta)
minema
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti