keskiviikko 20. elokuuta 2014

syksy

Ulkona on ollut jo pitkään niin syksyinen keli. Vettä sataa, lehdet kellastuvat puissa ja kädet paleltuu lenkillä. Olen aina ollut syksy ihminen. Minusta on ihanaa kun illat pimenevät ja luonto on kauneimmillaan ruska aikana. 

Eilen oli neuvola taas. 
Paino oli 68.9 -400g,  5 viikkoon ei ole paino noussut yhtään.
Kaikki oli muuten mallillaan. Sf mitta oli kuuleminen  vieläkin noussut eli oli nyt 36 cm.  En tiä voiko se pitää paikkaansa, kun omasta mielestä maha ei ole kasvanut juuri yhtään?
Vauvan sykkeen oli korkeammat kuin yleensä hällä on. Nyt oli 160, kun yleensä ollut 130...painoarvioon tuli aika joka olis reilun viikon päästä eli viikkoja olisi rv 38 silloin. 

Toissapäivänä sain kärsiä koko illan supisteluista,  tosin en kipeistä. Maha oli kovana koko ajan, vanne kiristi selkää ja alavatsaa ja menkkakipuja oli.  Tälläkin hetkellä maha kovettuu säännöllisesti ja menkkakivut on päivittäisiä. Supistelujen innoittamana olenkin viikkoina jo pestyjä vauvanvaatteita kaappiin, värjännyt harsoja jne.


Silti tuntuu että tuhat asiaa on vielä ostamatta ja tekemättä. Vaikka ehtii sitä mainiosti vielä kun vauvan syntyy...tyhmää kun pitää stressata, että kaikki olisi mahdollisimman valmista. Stressaan myös esikoisen koulua, osaako avokki hänet sinne varmasti sitten lähettää oikeaan aikaan...

No eilen meille kotiutui ne suurimmat hankinnat

Kaukalo ostettiin käytettynä. Tosin todella vähän käytettynä ollut yhdellä vauvalla. Samanmerkkinen kaukalo oli myös kuopuksella ja koin sen hyväksi.  Lisäksi saamme kaukalon adaptereilla vaunuihin kiinni. Kaukalon mukana tuli maxi cosin oma kaukalopussi. Mutta lisäksi meillä on hankittuna talvipakkasille ihan untuvapussi. 


Vaunut sitten ostettiin uutena ja olen ihan lovena näihin!  Pääsisipä pian näitä työntelemään.  Näihin on tilattuna myös pari tuunausjuttua....

Minema ja pieni ihme rv 36 + 3

lauantai 16. elokuuta 2014

flunssaa ja maalausta

Hohhoijaa meille on sitten rantautunu flunssa. Köh Köh. Pikkuneidille haettiin antibiootit korvatulehdukseen ja yskäkin alkaa olla laantumassa, kiitos rohtojen.  Aamulla sitten heräsin ite kurkkukipuun ja voimattomaan oloon. Kunhan vaan nyt vaavi pysyy mahassa, ettei flunssan keskelle putkahda toinen. Muistan kun neiti näppärä sairastui ekan kerran viikon-pari ikäisenä flunssaan ja se oli aika ikävää. 

Viime viikolla oli neuvola rv 35 + 3
Paino oli laskenut parissa viikossa muutaman kymmenen grammaa.
Sf mutta oli edelleen iso 35,5, 2 viikkoa sitten se oli 35. 
Pää oli alhaalla, mutta kuulema vielä liikkui. Pyysin lähetettä kokoarvioon tuon sf-mitan vuoksi, toivottavasti aika tulee pian...
Supistelut on päivittäisiä.  Olen aina ollut kova liikkumaan ja kyllä ottaa luonteen päälle kun kävelystäkään ei tule enää mitään. Parin metrin välein täytyy pysähtyä kun viiltelee tuonne kohdunsuulle. 
Olis mukava tietää kohdunsuun tilanne tällä hetkellä. 

Jottei aika kävisi äitiyslomalla pitkäksi, aloitin operaation tyttöjen huoneen maalaus.
 Ja hommaa riitti tapetin repimisessä!  Tai no tapetti lähti helposti, mutta liima/ liisteri oli jämähtäny seinään kiinni.  No sain sen veden ja lastan avulla irroitettua, jotta ihana avopuolisoni pääsi tekemään pohjatyöt. Tänään päästiin maalaamaan eka kerros ja huomenna jatkuu urakka. 
Huomenna myös otan urakaksi pestä eka satsi vauvan vaatteita. Meillä kun kaikki on vielä vaiheessa...Tärkeimmät hankinnatkin on vasta matkalla. 

Tuore masu oikealla. Maalattu kuva on otettu muuten meidän valokuvaussession jälkeen.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

operaatio marjat pakkaseen

Mulla on ollut tavoitteena saada talveksi päivitettyä pakastin kaikenmaailman marjoilla. No päivitys on vähän puolitiessä, sillä sieltä löytyy vain 10 l mustikoita. Mutta koko 10 l olen omin pikku kätösin (lue poimuri) käynyt poimimassa. 
Eilen käytiin koiran kanssa poimimassa 5 l, samalla kävellen ainakin puolikkaan verran tuolla jylhässä ja kivikkoisessa maastossa. Reissu kesti 3h ja tuntui kyllä joka vartalon sopukassa. Mansikoita en ole saanut aikaiseksi hakea, enkä tiedä saako niitä edes enää....puolukat saakin sitten joku muu käydä keräämässä.




Raskaus
Etenee hyvin ja nopeaa.
 Sokerirasituksessa ei ollut mitään häikkää ja th:n mukaan vauva on vain niin korkealla,  joka nostaa sf mittaa...ensi viikon käynnillä katotaan sit tarkemmin. Vaadin kyllä päästä painoarvioon,  koska en halua synnyttää kovin isoa vauvaa. Kolmikiloinenkin on saanu mukavasti paikat repeämään.  
Supistelee kovasti päivittäin. Liikkuessa pitää pysähdellä kun niin viiltää kohdunsuulle ja maha kovettuu. Tänään on kiristänyt selkää ja masua,  liekö eilinen kävely joka tuntuu...
Vauva liikkuu masussa hyvin ja välillä tuntuu että nahka repeää. Tilaa on siis hyvin vielä liikkua.  

Ollaan nautittu lämpimistä keleistä ihan täysillä ja rannalla käyty päivittäin. Nyt ilma onkin selvästi viilentynyt ja vettä satelee... 
Käytiin tuossa yks päivä studiolla ikuistamassa masu ja perhe kuviin. Kuvista tuli upeita! 

Pulla rv 35 + 0 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Siitä onkin aikaa, kun täällä on viimeksi tullut käytyä. Mietin jo jaksanko tätä enään ylläpitää, mutta niin vain tänne palasin. Reilun 2 kk:n aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.

Olemme juhlineet onnistuneesti veljeni häät ja kaason tehtävä on kunnialla suoritettu. Hääjuhla oli niin kaunis ja ihana. Vaikkakin mm. itse hääjuhlan päätähdet sairastuivat vatsatautiin illan aikana ja myös avopuolisoni kuului tähän joukkioon. Itsehän tuon taudin sairastin viikkoa ennen häitä.

Kävimme myös rv 27 kolmannessa ultrassa katsomassa pienokaista tai tarkemmin hänen pientä sydäntään. Lääkäri löysi kammiosta pienen reiän, joka voi parantua itsekseen tai sitten ei. Lisä ultria ei kuulemin kuitenkaan tarvinnut. Nyt ilmeisesti tämän pienen reiän johdosta meidän pienellä ihmeellä kuuluu lisälyöntejä aina sydänääniä kuunnellessa, eli lyöntejä jää tavallaan välistä. Sykkeetkin ovat aika matalat olleet 110-130, mutta edelleen vain seurataan neuvolassa tilannetta. Supistuksia tulee päivittäin ja mm. autossa istuminen ei tee ollenkaan hyvää. 

Nimesin meidän pienokaisen pullaksi, koska sf mitta menee tällä hetkellä yläkäyrien yläpuolella ja olen ihan varma, että meille syntyy jättiläisvauva! 
No tämän johdosta terkka passitti minut sokerirasitukseen, joka on huomenna ja tässä nyt paastotaan mahan huutaessa edes sitä vettä.
Huhhui tuntuu, että tässä raskaudessa on kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat. 
Välillä käy mielessä, että pulla voisi jäädä masuun asumaan jotta voisin suojella häntä kaikilta ongelmilta mitä on edessä, kun hän tulee masun ulkopuolelle. Tuli mitä tuli, niin onhan pulla kuitenkin koko meidän perheen pieni ja hartaasti odotettu ihme. 

No raskaus on sujunu kuitenkin suuremmitta ongelmitta, mitä nyt närästää ja supistaa, kävely sattuu alapäähän, henkeä ahdistaa asennossa kuin asennossa, maha on jättisuuri ja helteet on ihan hirveitä!
Mutta nautitaan nyt tästä kun laskettuun aikaan on vielä about 6-7 viikkoa. Kääk.



Ennen noita veljeni häitä eli toukokuun viiminen viikko satutin vasemman käden keskisormen, kun riisuin farkkuja pois jalasta. Sormessa jännevamma ja lasta kädessä minimissään 6 viikkoa. Siitä asti olen kotona ollut eli koko kesän. Sairasloman jälkeen jäin kesälomalle, jolla olen siis nyt ja elokuun puolessa välissä alkaakin jo mammaloma. Meidän kesä on hurahtanut kivasti. Olemme veneilleet/kalastelleet, lomailleet pohjanmaan lakeuksilla, uineet ja auringosta on nautittu täysin rinnoin! Salilla olen kesän aikana käynyt tekemässä lähinnä jalkoja, koska lastan vuoksi käsien reenaaminen on ihan jäänyt. Kuumat ilmat on rajoittaneet lenkillä käyntiä ja nyt ilmojen viiletessä ollaan viiletetty koiran kanssa taas pitkin poikin. 

Ensi  viikolla pieni esikoiseni aloittaa tokaluokalla ja reilun parin viikon päästä nuorimmaiseni aloittaa eskarissa. Itse ajattelin pikkuhiljaa elokuun aikana alkaa laittelemaan vauvan juttuja valmiiksi ja meiltähän puuttuukin vaikka ja mitä! Hui. Pitää vissiin jonkinlaista listaa alkaa tekemään...
Vaunut on tilattuna ja päädyin Bugaboon Buffaloihin...

Nyt pakko lähteä nukkumaan nälkää pois...

minema ja pulla rv 33 + 3


perjantai 9. toukokuuta 2014

Rakenneultra

Rakenneultra takana puoli tuntia myöhässä, lääkäri kiireisenä, mutta sitäkin onnellisempana kun meidän pienellä näytti olevan kaikki kunnossa!
Siellä hän oleskeli pää porautuneena alas, imeskeli peukaloa hyvinkin rauhallisena.
Painoa oli nyt 458g ja pikkukaveri vastasi viikkoja 21+6, eli tasan 4 päivää isompaa ihankuin edellisessäkin ultrassa. Eli kovin tasaista on ollut kasvu.
Uusi ultra-aika saatiin kesäkuun puoleen väliin viikolle 28, koska lääkäri halusi vielä sydäntä ultrata tarkemmin.
No mua ei haittaa, ihana nähdä vekaraa useammin!
Rv 21 + 2 458g rakkautta
 
 
Rintatreenin painoja lupasin laittaa. Teen aina rinnan ja hauiksen samalla kertaa.
 
Rinta
 
Vinopenkki kp 12kg (edellisellä kerralla 14kg)
Sivulle levitykset vinopenkki 9kg (10kg)
Rintalaite 25 kg
 
Hauis
 
Yhden käden kp 9 kg (10 kg)
Alatalja 35 kg
seisten tangolla 7,5kg molemmin puolin
 
Vatsoja teen edelleen sivuille ja lankkua 2 x 1min. Joskus teen laitteella vartalonkiertoja.
Nyt viime kerralla treenatessa maha kovettui aika helposti ja huomasi, että pitää ehkä höllätä hieman.  Kunhan jaksan, teen uuden ohjelman.
 
Mehän ei tosiaan tiedetä onko tulokas she or he. Vaikka oltaisiin se saatu 100% oikein tietää. No tokihan se sukupuoli silti aina kiinnostaa.
 
TYTTÖ
Vatsasi on levinnyt sivulle.
Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää (tätä en muista)
Viiva vatsassasi päättyy napaan.
Vauva potkii hillitysti. 
Edellinenkin lapsesi on tyttö.

Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
Vauvasi sydämen syke on yli 140.
Olet normaalia kiukkuisempi.
Vauvasi hikottelee usein.
Ikenet verestävät odotusaikanasi
 
POIKA
 
Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
Vauvan potkut ovat voimakkaita.
Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
Kätesi kuivuvat helposti.
Vauvasi sydämen syke on alle 140.
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
 
No joo tuossa on nyt muutamia kohtia mitä ei osaa täyttää. Mun jalat on aina olleet kylmät, vauva ei vielä ole hikotellut, en muista oliko meillä leppoisaa vai stressiä lasta siittäessä, enkä tarkalleen muista olimmeko yhdynnässä miten ennen ovulaatiota.
 
Kiinalaisen kalenterin ja sormustestin mukaan olisi tyttö tulossa. Mutta tämän me näemme sitten syyskuussa ja meille molemmat ovat tervetulleita!
 

 
 
minema ja pieni ihme rv 21 + 5


maanantai 5. toukokuuta 2014

Nyt on ollut niin kiireistä tämä arki, että päivittely on ihan jäänyt. 
Veljeni menee naimisiin 31.5 ja olen yksi kolmesta kaasosta hänen tulevalle vaimolleen. 
Suunnittelussa riittää hommaa ihan urakalla, mutta eipä  tule ainakaan itselle hääkuumetta.
Vaatteet ja kengät on. Meikit ja kampaukset sovittu. 
Nuorimmainen saa kunnian toimia yhtenä morsiustyttönä ja heille itse morsian onkin ommellut omin käsin ihanat prinsessamekot. 
Me kaasot olemmekin sitten mustissa kenkiä myöten.


Treeni kulkee ihan ok. Välillä tulee käytyä vain 1-2krt viikkoon, mutta pääasiassa pyrkinyt olen käymään vielä sen 4krt viikossa.

Eilisen selkätreenin painoja:

Kulmasoutu tangolla 20 kg yhteensä + tanko
Ylätalja kapea vastaote 45 kg
Alatalja vastaote 40kg
Ylätalja leveä ote 45 kg
Pull over 30 kg

Maastaveto 7,5 kg molemmissa päissä + tanko
etureidet istuen 40 kg

Maastavetoa en uskalla enään kovin isoilla painoilla tehdä, pyrin hakemaan tuntuman perseeseen. 
Jalkatreenin painoja olen myös joutunut laskemaan. Kyykkyä teen edelleen, jalkaprässi tuntuu jo epämiellyttävältä mahaan. Huomenna voisin laitella rintatreenin painoja. 



minema ja muuttunut ulkomuoto






maanantai 17. maaliskuuta 2014

sumussa rv 14+1

Viikko ultran jälkeen meni sumussa.
En jaksanut oikein mitään tehdä ja elämä tuntui kovin epäreilulta. 
Se tunne mikä oli päällä, oli ihan kamala. Illat meni itkiessä ja työpäivistä selvisin hädintuskin.
Halusin vain unohtaa koko raskauden ja vauvan olemassaolon. Yritin epätoivoisesti piilottaa mahan, joka näkyy jo kilometrien päähän. Varauduin jo pahimpaan, eli niihin huonoihin uutisiin ja tulevaan keskeytykseen.
Soitin neuvolaan kertoakseni sielläkin asiasta ja ehkä toivoin saavani jonkinlaista toivon kipinää.
Neuvolantäti kysyi halusinko pitää seuraavan lääkärineuvola-ajan vai perua sen. 
Halusin pitää sen. En uskonut, että kaikki voisi olla yhtäkkiä ohi. Olin myös vähän pettynyt neuvolan suhtautumiseen. Ehkä heille tulee tällaisia tilanteita niin vähän, että niihin on hankala varautua ja sanat ovat vähissä. Muistelen vieläkin kätilöä, joka teki meille np-ultran ja joutui kertomaan ne uutiset ja ohjaamaan jatkotutkimuksiin. Olisin halunnut kiittää häntä. Mielestäni hänellä oli ammattitaito ja empaattisuus kohdillaan. 
Tätä tunnetta ja epätietoisuutta vauvan terveydestä en toivoisi kuitenkaan pahimmalle vihamiehellenikään.

Keskiviikkona  12.3.14 tasan klo 14:06 soi sitten puhelin.
Pirteän kuuloinen naishoitaja soitti sikiötutkimusyksiköstä.
Pikanäytteen tulokset olivat tulleet ja meidän sikiön kromosomit trisomia 13, -18 ja -21 kohdalta ovat täysin normaalit! Tuntui kuin minut olisi revitty jostain pimeästä takaisin valon keskelle. Ilon tunne oli sanoinkuvaamaton. Sukupuolta en halunnut tietää. Oli sitten tyttö tai poika niin hän on meidän oma pieni ihmeemme. Toki lopulliset näytteen tulokset on vielä tulematta ja lääkäri ultraa vielä rakenneultrassa sitten sydämen tarkemmin. Mutta uskallan nyt hengittää ja nauttia tästä raskaudesta taas uudella tavalla. 



ultrakuva rv 12+4


Tänään on menossa rv 14+1.
Aamulla piti halailla vessanpönttöä eli pahoinvointi ei ole vielä täällä väistynyt. 
Samoin pää on ollut kipeä jo pari viikkoa. Aamulla siihen ensimmäisenä herää ja illalla siihen nukahtaa.
Huomenna on odotettu neuvola+lääkäri. Pääsen kertomaan kaikista vaivoistani, joista nyt tympein on jo kuukauden silmässä pomppinut elohiiri. 
Mutta eniten odotan, että pääsen kuuntelemaan pienen ihmeemme sydänäänet.

Minema & pieni ihme 14 + 1