keskiviikko 20. elokuuta 2014

syksy

Ulkona on ollut jo pitkään niin syksyinen keli. Vettä sataa, lehdet kellastuvat puissa ja kädet paleltuu lenkillä. Olen aina ollut syksy ihminen. Minusta on ihanaa kun illat pimenevät ja luonto on kauneimmillaan ruska aikana. 

Eilen oli neuvola taas. 
Paino oli 68.9 -400g,  5 viikkoon ei ole paino noussut yhtään.
Kaikki oli muuten mallillaan. Sf mitta oli kuuleminen  vieläkin noussut eli oli nyt 36 cm.  En tiä voiko se pitää paikkaansa, kun omasta mielestä maha ei ole kasvanut juuri yhtään?
Vauvan sykkeen oli korkeammat kuin yleensä hällä on. Nyt oli 160, kun yleensä ollut 130...painoarvioon tuli aika joka olis reilun viikon päästä eli viikkoja olisi rv 38 silloin. 

Toissapäivänä sain kärsiä koko illan supisteluista,  tosin en kipeistä. Maha oli kovana koko ajan, vanne kiristi selkää ja alavatsaa ja menkkakipuja oli.  Tälläkin hetkellä maha kovettuu säännöllisesti ja menkkakivut on päivittäisiä. Supistelujen innoittamana olenkin viikkoina jo pestyjä vauvanvaatteita kaappiin, värjännyt harsoja jne.


Silti tuntuu että tuhat asiaa on vielä ostamatta ja tekemättä. Vaikka ehtii sitä mainiosti vielä kun vauvan syntyy...tyhmää kun pitää stressata, että kaikki olisi mahdollisimman valmista. Stressaan myös esikoisen koulua, osaako avokki hänet sinne varmasti sitten lähettää oikeaan aikaan...

No eilen meille kotiutui ne suurimmat hankinnat

Kaukalo ostettiin käytettynä. Tosin todella vähän käytettynä ollut yhdellä vauvalla. Samanmerkkinen kaukalo oli myös kuopuksella ja koin sen hyväksi.  Lisäksi saamme kaukalon adaptereilla vaunuihin kiinni. Kaukalon mukana tuli maxi cosin oma kaukalopussi. Mutta lisäksi meillä on hankittuna talvipakkasille ihan untuvapussi. 


Vaunut sitten ostettiin uutena ja olen ihan lovena näihin!  Pääsisipä pian näitä työntelemään.  Näihin on tilattuna myös pari tuunausjuttua....

Minema ja pieni ihme rv 36 + 3

lauantai 16. elokuuta 2014

flunssaa ja maalausta

Hohhoijaa meille on sitten rantautunu flunssa. Köh Köh. Pikkuneidille haettiin antibiootit korvatulehdukseen ja yskäkin alkaa olla laantumassa, kiitos rohtojen.  Aamulla sitten heräsin ite kurkkukipuun ja voimattomaan oloon. Kunhan vaan nyt vaavi pysyy mahassa, ettei flunssan keskelle putkahda toinen. Muistan kun neiti näppärä sairastui ekan kerran viikon-pari ikäisenä flunssaan ja se oli aika ikävää. 

Viime viikolla oli neuvola rv 35 + 3
Paino oli laskenut parissa viikossa muutaman kymmenen grammaa.
Sf mutta oli edelleen iso 35,5, 2 viikkoa sitten se oli 35. 
Pää oli alhaalla, mutta kuulema vielä liikkui. Pyysin lähetettä kokoarvioon tuon sf-mitan vuoksi, toivottavasti aika tulee pian...
Supistelut on päivittäisiä.  Olen aina ollut kova liikkumaan ja kyllä ottaa luonteen päälle kun kävelystäkään ei tule enää mitään. Parin metrin välein täytyy pysähtyä kun viiltelee tuonne kohdunsuulle. 
Olis mukava tietää kohdunsuun tilanne tällä hetkellä. 

Jottei aika kävisi äitiyslomalla pitkäksi, aloitin operaation tyttöjen huoneen maalaus.
 Ja hommaa riitti tapetin repimisessä!  Tai no tapetti lähti helposti, mutta liima/ liisteri oli jämähtäny seinään kiinni.  No sain sen veden ja lastan avulla irroitettua, jotta ihana avopuolisoni pääsi tekemään pohjatyöt. Tänään päästiin maalaamaan eka kerros ja huomenna jatkuu urakka. 
Huomenna myös otan urakaksi pestä eka satsi vauvan vaatteita. Meillä kun kaikki on vielä vaiheessa...Tärkeimmät hankinnatkin on vasta matkalla. 

Tuore masu oikealla. Maalattu kuva on otettu muuten meidän valokuvaussession jälkeen.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

operaatio marjat pakkaseen

Mulla on ollut tavoitteena saada talveksi päivitettyä pakastin kaikenmaailman marjoilla. No päivitys on vähän puolitiessä, sillä sieltä löytyy vain 10 l mustikoita. Mutta koko 10 l olen omin pikku kätösin (lue poimuri) käynyt poimimassa. 
Eilen käytiin koiran kanssa poimimassa 5 l, samalla kävellen ainakin puolikkaan verran tuolla jylhässä ja kivikkoisessa maastossa. Reissu kesti 3h ja tuntui kyllä joka vartalon sopukassa. Mansikoita en ole saanut aikaiseksi hakea, enkä tiedä saako niitä edes enää....puolukat saakin sitten joku muu käydä keräämässä.




Raskaus
Etenee hyvin ja nopeaa.
 Sokerirasituksessa ei ollut mitään häikkää ja th:n mukaan vauva on vain niin korkealla,  joka nostaa sf mittaa...ensi viikon käynnillä katotaan sit tarkemmin. Vaadin kyllä päästä painoarvioon,  koska en halua synnyttää kovin isoa vauvaa. Kolmikiloinenkin on saanu mukavasti paikat repeämään.  
Supistelee kovasti päivittäin. Liikkuessa pitää pysähdellä kun niin viiltää kohdunsuulle ja maha kovettuu. Tänään on kiristänyt selkää ja masua,  liekö eilinen kävely joka tuntuu...
Vauva liikkuu masussa hyvin ja välillä tuntuu että nahka repeää. Tilaa on siis hyvin vielä liikkua.  

Ollaan nautittu lämpimistä keleistä ihan täysillä ja rannalla käyty päivittäin. Nyt ilma onkin selvästi viilentynyt ja vettä satelee... 
Käytiin tuossa yks päivä studiolla ikuistamassa masu ja perhe kuviin. Kuvista tuli upeita! 

Pulla rv 35 + 0 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Siitä onkin aikaa, kun täällä on viimeksi tullut käytyä. Mietin jo jaksanko tätä enään ylläpitää, mutta niin vain tänne palasin. Reilun 2 kk:n aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.

Olemme juhlineet onnistuneesti veljeni häät ja kaason tehtävä on kunnialla suoritettu. Hääjuhla oli niin kaunis ja ihana. Vaikkakin mm. itse hääjuhlan päätähdet sairastuivat vatsatautiin illan aikana ja myös avopuolisoni kuului tähän joukkioon. Itsehän tuon taudin sairastin viikkoa ennen häitä.

Kävimme myös rv 27 kolmannessa ultrassa katsomassa pienokaista tai tarkemmin hänen pientä sydäntään. Lääkäri löysi kammiosta pienen reiän, joka voi parantua itsekseen tai sitten ei. Lisä ultria ei kuulemin kuitenkaan tarvinnut. Nyt ilmeisesti tämän pienen reiän johdosta meidän pienellä ihmeellä kuuluu lisälyöntejä aina sydänääniä kuunnellessa, eli lyöntejä jää tavallaan välistä. Sykkeetkin ovat aika matalat olleet 110-130, mutta edelleen vain seurataan neuvolassa tilannetta. Supistuksia tulee päivittäin ja mm. autossa istuminen ei tee ollenkaan hyvää. 

Nimesin meidän pienokaisen pullaksi, koska sf mitta menee tällä hetkellä yläkäyrien yläpuolella ja olen ihan varma, että meille syntyy jättiläisvauva! 
No tämän johdosta terkka passitti minut sokerirasitukseen, joka on huomenna ja tässä nyt paastotaan mahan huutaessa edes sitä vettä.
Huhhui tuntuu, että tässä raskaudessa on kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat. 
Välillä käy mielessä, että pulla voisi jäädä masuun asumaan jotta voisin suojella häntä kaikilta ongelmilta mitä on edessä, kun hän tulee masun ulkopuolelle. Tuli mitä tuli, niin onhan pulla kuitenkin koko meidän perheen pieni ja hartaasti odotettu ihme. 

No raskaus on sujunu kuitenkin suuremmitta ongelmitta, mitä nyt närästää ja supistaa, kävely sattuu alapäähän, henkeä ahdistaa asennossa kuin asennossa, maha on jättisuuri ja helteet on ihan hirveitä!
Mutta nautitaan nyt tästä kun laskettuun aikaan on vielä about 6-7 viikkoa. Kääk.



Ennen noita veljeni häitä eli toukokuun viiminen viikko satutin vasemman käden keskisormen, kun riisuin farkkuja pois jalasta. Sormessa jännevamma ja lasta kädessä minimissään 6 viikkoa. Siitä asti olen kotona ollut eli koko kesän. Sairasloman jälkeen jäin kesälomalle, jolla olen siis nyt ja elokuun puolessa välissä alkaakin jo mammaloma. Meidän kesä on hurahtanut kivasti. Olemme veneilleet/kalastelleet, lomailleet pohjanmaan lakeuksilla, uineet ja auringosta on nautittu täysin rinnoin! Salilla olen kesän aikana käynyt tekemässä lähinnä jalkoja, koska lastan vuoksi käsien reenaaminen on ihan jäänyt. Kuumat ilmat on rajoittaneet lenkillä käyntiä ja nyt ilmojen viiletessä ollaan viiletetty koiran kanssa taas pitkin poikin. 

Ensi  viikolla pieni esikoiseni aloittaa tokaluokalla ja reilun parin viikon päästä nuorimmaiseni aloittaa eskarissa. Itse ajattelin pikkuhiljaa elokuun aikana alkaa laittelemaan vauvan juttuja valmiiksi ja meiltähän puuttuukin vaikka ja mitä! Hui. Pitää vissiin jonkinlaista listaa alkaa tekemään...
Vaunut on tilattuna ja päädyin Bugaboon Buffaloihin...

Nyt pakko lähteä nukkumaan nälkää pois...

minema ja pulla rv 33 + 3


perjantai 9. toukokuuta 2014

Rakenneultra

Rakenneultra takana puoli tuntia myöhässä, lääkäri kiireisenä, mutta sitäkin onnellisempana kun meidän pienellä näytti olevan kaikki kunnossa!
Siellä hän oleskeli pää porautuneena alas, imeskeli peukaloa hyvinkin rauhallisena.
Painoa oli nyt 458g ja pikkukaveri vastasi viikkoja 21+6, eli tasan 4 päivää isompaa ihankuin edellisessäkin ultrassa. Eli kovin tasaista on ollut kasvu.
Uusi ultra-aika saatiin kesäkuun puoleen väliin viikolle 28, koska lääkäri halusi vielä sydäntä ultrata tarkemmin.
No mua ei haittaa, ihana nähdä vekaraa useammin!
Rv 21 + 2 458g rakkautta
 
 
Rintatreenin painoja lupasin laittaa. Teen aina rinnan ja hauiksen samalla kertaa.
 
Rinta
 
Vinopenkki kp 12kg (edellisellä kerralla 14kg)
Sivulle levitykset vinopenkki 9kg (10kg)
Rintalaite 25 kg
 
Hauis
 
Yhden käden kp 9 kg (10 kg)
Alatalja 35 kg
seisten tangolla 7,5kg molemmin puolin
 
Vatsoja teen edelleen sivuille ja lankkua 2 x 1min. Joskus teen laitteella vartalonkiertoja.
Nyt viime kerralla treenatessa maha kovettui aika helposti ja huomasi, että pitää ehkä höllätä hieman.  Kunhan jaksan, teen uuden ohjelman.
 
Mehän ei tosiaan tiedetä onko tulokas she or he. Vaikka oltaisiin se saatu 100% oikein tietää. No tokihan se sukupuoli silti aina kiinnostaa.
 
TYTTÖ
Vatsasi on levinnyt sivulle.
Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää (tätä en muista)
Viiva vatsassasi päättyy napaan.
Vauva potkii hillitysti. 
Edellinenkin lapsesi on tyttö.

Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
Vauvasi sydämen syke on yli 140.
Olet normaalia kiukkuisempi.
Vauvasi hikottelee usein.
Ikenet verestävät odotusaikanasi
 
POIKA
 
Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
Vauvan potkut ovat voimakkaita.
Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
Kätesi kuivuvat helposti.
Vauvasi sydämen syke on alle 140.
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.
 
No joo tuossa on nyt muutamia kohtia mitä ei osaa täyttää. Mun jalat on aina olleet kylmät, vauva ei vielä ole hikotellut, en muista oliko meillä leppoisaa vai stressiä lasta siittäessä, enkä tarkalleen muista olimmeko yhdynnässä miten ennen ovulaatiota.
 
Kiinalaisen kalenterin ja sormustestin mukaan olisi tyttö tulossa. Mutta tämän me näemme sitten syyskuussa ja meille molemmat ovat tervetulleita!
 

 
 
minema ja pieni ihme rv 21 + 5


maanantai 5. toukokuuta 2014

Nyt on ollut niin kiireistä tämä arki, että päivittely on ihan jäänyt. 
Veljeni menee naimisiin 31.5 ja olen yksi kolmesta kaasosta hänen tulevalle vaimolleen. 
Suunnittelussa riittää hommaa ihan urakalla, mutta eipä  tule ainakaan itselle hääkuumetta.
Vaatteet ja kengät on. Meikit ja kampaukset sovittu. 
Nuorimmainen saa kunnian toimia yhtenä morsiustyttönä ja heille itse morsian onkin ommellut omin käsin ihanat prinsessamekot. 
Me kaasot olemmekin sitten mustissa kenkiä myöten.


Treeni kulkee ihan ok. Välillä tulee käytyä vain 1-2krt viikkoon, mutta pääasiassa pyrkinyt olen käymään vielä sen 4krt viikossa.

Eilisen selkätreenin painoja:

Kulmasoutu tangolla 20 kg yhteensä + tanko
Ylätalja kapea vastaote 45 kg
Alatalja vastaote 40kg
Ylätalja leveä ote 45 kg
Pull over 30 kg

Maastaveto 7,5 kg molemmissa päissä + tanko
etureidet istuen 40 kg

Maastavetoa en uskalla enään kovin isoilla painoilla tehdä, pyrin hakemaan tuntuman perseeseen. 
Jalkatreenin painoja olen myös joutunut laskemaan. Kyykkyä teen edelleen, jalkaprässi tuntuu jo epämiellyttävältä mahaan. Huomenna voisin laitella rintatreenin painoja. 



minema ja muuttunut ulkomuoto






maanantai 17. maaliskuuta 2014

sumussa rv 14+1

Viikko ultran jälkeen meni sumussa.
En jaksanut oikein mitään tehdä ja elämä tuntui kovin epäreilulta. 
Se tunne mikä oli päällä, oli ihan kamala. Illat meni itkiessä ja työpäivistä selvisin hädintuskin.
Halusin vain unohtaa koko raskauden ja vauvan olemassaolon. Yritin epätoivoisesti piilottaa mahan, joka näkyy jo kilometrien päähän. Varauduin jo pahimpaan, eli niihin huonoihin uutisiin ja tulevaan keskeytykseen.
Soitin neuvolaan kertoakseni sielläkin asiasta ja ehkä toivoin saavani jonkinlaista toivon kipinää.
Neuvolantäti kysyi halusinko pitää seuraavan lääkärineuvola-ajan vai perua sen. 
Halusin pitää sen. En uskonut, että kaikki voisi olla yhtäkkiä ohi. Olin myös vähän pettynyt neuvolan suhtautumiseen. Ehkä heille tulee tällaisia tilanteita niin vähän, että niihin on hankala varautua ja sanat ovat vähissä. Muistelen vieläkin kätilöä, joka teki meille np-ultran ja joutui kertomaan ne uutiset ja ohjaamaan jatkotutkimuksiin. Olisin halunnut kiittää häntä. Mielestäni hänellä oli ammattitaito ja empaattisuus kohdillaan. 
Tätä tunnetta ja epätietoisuutta vauvan terveydestä en toivoisi kuitenkaan pahimmalle vihamiehellenikään.

Keskiviikkona  12.3.14 tasan klo 14:06 soi sitten puhelin.
Pirteän kuuloinen naishoitaja soitti sikiötutkimusyksiköstä.
Pikanäytteen tulokset olivat tulleet ja meidän sikiön kromosomit trisomia 13, -18 ja -21 kohdalta ovat täysin normaalit! Tuntui kuin minut olisi revitty jostain pimeästä takaisin valon keskelle. Ilon tunne oli sanoinkuvaamaton. Sukupuolta en halunnut tietää. Oli sitten tyttö tai poika niin hän on meidän oma pieni ihmeemme. Toki lopulliset näytteen tulokset on vielä tulematta ja lääkäri ultraa vielä rakenneultrassa sitten sydämen tarkemmin. Mutta uskallan nyt hengittää ja nauttia tästä raskaudesta taas uudella tavalla. 



ultrakuva rv 12+4


Tänään on menossa rv 14+1.
Aamulla piti halailla vessanpönttöä eli pahoinvointi ei ole vielä täällä väistynyt. 
Samoin pää on ollut kipeä jo pari viikkoa. Aamulla siihen ensimmäisenä herää ja illalla siihen nukahtaa.
Huomenna on odotettu neuvola+lääkäri. Pääsen kertomaan kaikista vaivoistani, joista nyt tympein on jo kuukauden silmässä pomppinut elohiiri. 
Mutta eniten odotan, että pääsen kuuntelemaan pienen ihmeemme sydänäänet.

Minema & pieni ihme 14 + 1

maanantai 10. maaliskuuta 2014

ajatuksia

Ajatuksia...
Tuntuu hyvältä kirjoittaa omia ajatuksia tänne.
Olen aina ollut huono puhumaan tunteistani, varsinkin niistä vaikeimmista.
Tällä hetkellä oma pää on aika sekaisin ja
tuntuu vaikealta jopa itse tulkita tämänhetkisiä ajatuksia.

Miksi narkkari, alkoholisti, äiti joka ei lapsia koskaan edes halunnut tulee raskaaksi?
Miksi nainen, joka ei juo, ei polta tupakkaa, käy töissä, haaveilee perheestä, ei lapsia saa koskaan?
Onko meille vain pelattu kortit valmiiksi.
Joitakin meistä koetellaan enämpi kuin toista.
Miksi? Kuka niin on määrännyt?
Aina olen sitä mieltä ollut, että
ihmistä koetellaan vain sen verta kun hän jaksaa kantaa.
Mutta kuka on määritellyt sen, että
kuka jaksaa kantaa enämpi kuin toinen. 

Jos mietitään raskautta, jonka pitäisi olla naisen onnellisinta aikaa. 
Odottaa lasta syntyväksi, johon rakastuu heti kun testi näyttää plussaa.
Jolloin vauva ei edes ole vielä vauva.
Sitten on keksitty kaikenmaailman seuloja, jotka on kyllä ihan hyvä homma.
Mutta miksi silti ne antaa niin paljon vääriä tuloksia?
Niin paljon turhaa huolenaihetta?

Tiedän sen, vaikka meillä olisi kromosomeiltaan terve vauva ja ultrissa kaikki hyvin, tulen koko raskausajan miettimään, mistä niskaturvotus sitten johtui, millainen vauva sieltä syntyy, onko hän silti kaikesta tutkimisesta huolimatta sairas.
Tällä viikolla olemme viisaampia tässä asiassa.

Minema ja pieni ihme

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Hups olinkin tuossa edellisessä tekstissä vähän valehdellut, eli ajan istukkanäytteen ottamiseen saimme siis ylihuomiselle, joka oli siis eilen. Pari päivää ennen tuota aikaa oli sanoinkuvaamattoman hirveitä. Pelkään, että vauvalla on jotain ja samalla pelkäsin tuota näytteen ottamista. 
Koko 2 päivää meni istuessa netissä etsimässä tietoa tuntemattomasta....
No eilen kävimme siis näytteen otossa. Matkalla Ouluun tiistaina ultrannut kätilö soitti verikokeiden tuloksista ja downin riskiluku oli koholla 1:14, mies positiivisena muutti sen prosenteiksi joka on siis 7%. Näin se tosiaan ei kuulosta niin isolta luvulta...
Ensin perinnöllisyyspolin kätilö selvitti meille tutkimuksesta, millainen se on ja mitä sillä etsitään. Meiltä otetaan se pikanäyte jonka vastaukset saadaan ensi viikolla ja sitten myös se laajempi näyte, jonka vastauksiin menee kauemmin aikaa. Kuvitelkaa, kun kätilö selvitti mitä tutkitaan mua alkoi naurattamaan! :O Kaikki se parin päivän jännitys purkaantui siinä naurulla. Meiltä kysyttiin, että olemmeko miettineet mitä teemme jos näytteet eivät ole puhtaat. Meille tosiaan ainoa vaihtoehto on keskeytys. Teen työtä kehitysvammaisten parissa ja tiedän tasan tarkkaan mitä se on. Ja suoraan sanon, että minusta ei siihen olisi 24/7. Kätilön luona oltiin n.10 min ja lähdettiin odottamaan ultraa ja näytteen ottoa. Ajat oli myöhässä n. 30 min ja siinä ajassa kerkesin käydä veskissä ainakin 5 kertaa ja ultratessakin oli rakko vielä aika täysi.

En ikinä, ikinä ole jännittänyt mitään niin paljon kuin tätä istukkanäytteen ottamista.
Ultralla katsottaessa kaikki oli hyvin, siellä toinen liikkui, oli kädet ja jalat ja 5 sormeakin näkyi ja muutenkin kaikki tarvittava löytyi. Napanuorassa oli 3 suonta, virtaukset kuulosti normaaleilta, vettä oli normaalisti. Edelleen sikiö vastasi 4pv isompaa 68,9mm oli mitta kun tiistaina se oli vähän päälle 64mm. Eilen viikkoja oli siis 12+4.
Sitten alkoi se ikävämpi vaihe eli näytteen otto. Tuntui, etten pysy paikallani kun tärisin kauttaaltani siinä "sängyllä". Laitoin silmät kiinni, kun en sitä pitkää piikkiä halunnut nähdä. Se tuikkaaminen ihon läpi kirpaisi, mutta sen jälkeen koko homma tuntu oikeastaan vain ilkeältä maata siinä piikki mahassa.
Sekin tuli nyt sitten koettua ja näytteenotto meni hyvin. Polilta sanoivat, että soittavat sitten kun näyte on valmis ja varmistin vielä, että soittavat ihan sama tuleeko hyviä tai huonoja uutisia. Eli ei tarvi elää pelossa kun puhelin soi, että tulee vain huonoja uutisia.

Ne kaikki tunteet, mitä tässä on käynyt läpi ja käy koko ajan...
Niitähän ei voi tietää vain kun ne ketkä käy läpi samoja tunteita ja asioita. En olisi ikikuuna päivänä uskonut, että joudun tällaista käymään läpi. Minä, joka en tee kuin terveitä lapsia? Tämä mennyt viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa ja tällä hetkellä päästä ei montaa miettimisen aihetta löydy.
Tuleva viikko tulee olemaan varmasti ihan yhtä kauhea. Mitä jos vauva onkin "terve", mistä turvotus sitten voi johtua jne...Mies on tässä tilanteessa ollut meistä se viisaampi ja positiivisemmin ajatteleva. Mutta kyllä tämä hänenkin mielelleen ottaa kovin. Ensi viikolla toivottavasti olemme taas viisaampia.

Minema

tiistai 4. maaliskuuta 2014

meille?


Miten tämä voi meille tapahtua?
Juuri nyt päässä ei oikein muita ajatuksia pyöri.
Kävimme eilen niskapoimu-ultrassa, jonka piti olla onnellinen tapahtuma. Näemme meidän minin. Mies näkee ensimmäistä kertaa lapsemme ultrassa.
Aina kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu tai toivottu. Läheskään aina.
Siellähän se mini kölli masussa, sydän löi, kaikki rakenteet oli kunnossa, virtsarakkokin näkyi ja sormet ja varpaatkin löytyi meidän miniltä.
Mutta, olihan siellä jotain huonostikin. 
Nimittäin meidän minillä oli turvotusta niskan alueella suurimmillaan 4,2mm. Pienimmillään se taisi olla jotain 2,9-3,2, mutta tuo suurin luku....Huomasin kyllä heti, että turvotusta näkyy poikkeuksellisen paljon.
Kätilö otti sata kuvaa, mitat vain hurisi sumentuneissa silmissä, sydän löi tuhatta ja sataa. Nenäluutakin kätilö yritti etsiä, eikä ollut sitten varma löytyikö se vaiko ei. Lääkäri katsoi myös kuvia, eikä nähnyt tarvetta enään ultrata. Puolet sanoista tai keskustelusta meni ohi. Lapsella voi olla kehitysvamma, sydänvika taikka sitten hän voi olla ihan terve ja tämä on vain persoonallinen piirre. 
Persoonallinen piirre? Tuleeko vauvastamme notre damen kellonsoittaja körmyniskoineen, kun hän syntyy?
Itkuhan siinä tuli, vaikka ei saisi murehtia etukäteen...
Valitsimme lähetteen istukkabiopsiaan, jonka voi tehdä heti näin pienillä raskausviikoilla. Lapsivesipunktiota meidän olisi pitänyt odottaa sinne viikolle 15 ja pari viikkoa on aivan liian pitkä aika odottaa.
Sen tiedämme keskustelemattakin, jos vauvalla jotain ilmenee, keskeytämme raskauden. 
Olen työni puolesta nähnyt kehitysvammaisia, ja omat voimani eivät riittäisi hoitamaan sellaista kotona. 

Riskilukujahan me ei olla vielä keritty saamaan, niitä odotellessa. Toki tuo niskaturvotus nostaa sitä lukua roimasti. Sain eilen soiton tunti ultran jälkeen, saimme istukkabiopsiaan ajan jo huomiselle.
Eilisen päivän olen viettänyt googlessa ja lukenut kohtalotovereiden tarinoita...
Nyt tuntuu, että ajatus lentää nopeammin kuin mitä sormet kirjoittaa.

Minema

tiistai 25. helmikuuta 2014

keltainen mollukka

Joku kauan kadoksissa ollut keltainen mollukka on ilmestynyt taivaalle?
Itse kuulun joukkoon "kaamosmasentujat", jolle tämä pitkä, kylmä, pimeä ja ankea talvi on yhtä selviytymistaistelua. Vaikka tämä pitkä talvi on ollut kyllä poikkeuksellisen leuto.
Ja nyt tämä taistelu on taas voiton puolella.
 Hetken aikaa. 
Ensi kaamosta odotellessa ajatus pienestä vauvasta piristää kummasti.

Vauva.
Tänään on menossa rv 11+2. Tämä sisälläni kasvava n. 4 cm mittainen mini tulee päivä päivältä yhä tärkeämmäksi ja sitä vain toivoo, että kaikki on hyvin ja kaikki menee myös loppuun saakka hyvin. Toki mini on ollut alusta asti tärkeä, mutta ajatukset on olleet ristiriitaisia. Hetkittäin ne alkavat selkiintyä ja näin tämä on tarkoitettu. 
Jos sanonta "tyttö vie äitinsä kauneuden" pitää paikkansa, niin meille syntyy tyttö. Viimeksi tänä aamuna masennuin, kun kohtasin peilikuvani. Kasvot on entistäkin enämpi näpyillä, hiukset rasvoittuvat hetkessä, eikä tämä olo närästyksen ja ummetuksen parissa paranna fiiliksiä yhtään. Viimeiset kaksi viikkoa olo on tuntunut suht normaalilta. Väsymys ei ole ollut niin seisauttavaa ja pahoinvointi ei ole päässyt valloilleen kun ruokailurytmi on säännöllistä. 

Takana on jopa kaksi ehjää treeniviikkoa. Treenatessa huomaa, että hengästyttää ihan pienestäkin ja tarvii pidempiä palautuksia. Varsinkin jalkatreenissä, jossa on painotkin on tietyissä liikkeissä laskenut rutkasti. 
Palautusjuomaa en enään uskalla juoda. Jostain luin, että A-vitaamini ei olisi hyväksi kehittyvälle minille. Kaiketi pitää alkaa tutkimaan internetin syövereistä, josko löytyisi "terveellisempi" palautusjuoma, mitä voisi huoletta nauttia. Olen nyt palkkarin korvannut banaanilla, rahkalla, maidolla ja marjoilla = jonkinlainen smoothie.

Kerroin jo töissä esimiehelleni raskaudesta. Ajatellen kesän lomia ja sijaisista kun muutenkin on pulaa niin onpa aikaa sitä mettästää. Töissä teen tehtäviä joihin sitten pitäisi perehdyttää uusi sijainen. Työkavereille en ole vielä vauvasta hihkunut. 

Meillä syödään tänään iltapalaksi puolukkapuuroa/vispipuuroa. Nams.

Minema

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

kuntosali - voimavara

Olen käynyt kuntosalilla säännöllisesti kohta 2 vuotta. Lyhyessä ajassa siitä on tullut kyllä todellinen henkireikä minulle. Pyrin käymään salilla 4 kertaa viikossa ja lisäksi lenkkeilen koiran kanssa päivittäin. Treenaan vain itseäni varten tavoitteena lihaksikkaampi vartalo. Pieniä häivähdyksiä on myös käynyt kisaamisesta body- tai bikinifitneksessä. Mutta ne on vain häivähdyksiä. Ehkä sitten parin vuoden päästä voisin miettiä asiaa uudelleen. 
Mitään erityistä ruokavaliota en ole noudattanut, muutakuin pyrin syömään säännöllisesti ja suht terveellisesti ja runsaasti. Painoa on tullut reilusti lisää, johtuuko sit syömisestä vai salilla käymisestä, sitä en tiedä. 2 vuotta sitten painoin 53kg, nyt paino on alimmillaankin 58kg ja olen erittäin tyytyväinen. 

Lihas tarttuu hyvin yläkroppaan, alakropan kanssa saa tehdä töitä, töitä ja töitä eikä sittenkään vielä näytä hyvältä! Tavoitteena on iso lihaksikas pylly, jonka saaminen voi olla mahdoton projekti tälle vartalolle. 
Saliohjelman olen ain salin pojilta pyytänyt, mutta nyt olen puolisen vuotta tehnyt ihan omalla ohjelmalla soveltaen vanhoja ohjelmia ja ottanut myös uusia liikkeitä mukaan. 

Plussan jälkeen pääsin käymään salilla kuukauden ajan ehkä sen kolme kertaa. Yksinkertaisesti voimat oli ihan lopussa ja väsymys valtaisaa! Vaivoin jaksoin raahautua töihin ja kuljettaa lapsia harkkoihin. Viime viikko oli sitten kuukauteen ensimmäinen kokonainen ja ehjä treeniviikko eli pääsin käymään 4krt viikossa salilla treenaamassa. Yläkroppaan sai vielä latoa samat painot, mutta alakropan lihakset oli selvästi kärsinyt pienestä paussista. No pikkuhiljaa sanoi mummo kun lumessa tarpoi, eli en ota paineita.
Pyrkimys on nyt, että koko tämän raskauden ajan salitreenejä jatkan, mutta omaa kehoa kuunnellen. 

minema


mistä kaikki alkoi

Idea tämän blogin perustamisesta lähti seuraavasta:




Meidän elämä on hektistä uusioperheen arkea johon kuuluu minä, avopuolisoni, kaksi lastani 06 ja 08 syntyneet ja puolisoni lapsi 05 syntynyt.
Lasteni isä asuu eri paikkakunnalla, kilometrejä välissä on vähän reilu 100km. Vanhempi lapsi käy isällään suunnilleen joka toinen viikonloppu ja nuorempi käy isällään rytmillä 6pv kotona ja 4pv isällään.
Avopuolisoni tyttö käy meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla sitten pidempiä jaksoja.
Kaikki lapsemme harrastavat jotain ja me väsyneet vanhemmat pyrimme myös laukkomaan säännöllisesti kuntosalilla. Uusioperheen arkea on perheessämme eletty kohta kolmisen vuotta.
Ja miten tuo kuva nyt tähän liittyy, niin kirjoittelen tätä blogia päiväkirjamaisesti, jotta tämä odotusaika ja myöhemmin vauva-aika ei katoaisi muistoistani kiireisen arjen keskellä.

Raskaus ei tullut "yllätyksenä" meille kummallekkaan, olimmehan tätä molemmat varmaan salaa toivoneetkin ja tästä monet kerrat puhuttu.
Miljoonia asioita on pyörinyt/pyörii kuitenkin päässä. Miten rahatilanne (molemmilla on vakipaikat), mitä lapset ovat mieltä, miten jaksaa arjen pyörityksen pienen vauvan kanssa, miten oma harrastaminen jne.
Kuitenkin pieni järjen ääni sanoo päässä, että asioilla on tapana järjestyä ja siihen luotan tälläkin kertaa. 

Alkuraskaus on mennyt ihan hujauksessa, tai vielähän tässä aika alussa ollaan. Olotila on vaihdellut päivittäin. Ennen plussaa lämpötilat nousi 36,8 (normaali 35,8), vilutti ja turvotti. 
Plussan tein 10.1.14 kp 35, normaali kiertoni on pitkä 32-33 pv. 
Plussan jälkeen samat oireet jatkuivat, lisänä tuli menkkakipuja, mahakipuja ja pahaa/etovaa oloa. 
Viikolla 8 tuli lisäksi ruokahaluttomuus, jatkuva närästys ja ummetus. Välillä tosin maha toimi paremmin kuin hyvin. Soitin neuvolaan rv 6-7 ja sain ajan alkuraskauden ultraan rv 8+5. 

Siellähän se meidän mini majaili hyvässä turvassa sydän pamppaillen. 
Vastasi tarkalleen viikkoja 8+5 28 pv:n kierrolla, laskettu aika olisi 14.9.2014.

Nyt viikkoja on 10+3, eilen oli ensimmäinen neuvola, jossa kaikki oli niinkuin pitääkin. Minin sydänäänetkin kuunneltiin ja siellähän se sydän löi, sykkeet oli 167-170. 
Seuraavan kerran neuvolalääkäri maaliskuun puolessa välissä. Sitä ennen päästään kuitenkin ihailemaan miniä ultraan joka on jo alle parin viikon päästä. 

Laitan vielä kuvan pömppiksestä (turvotuksesta) 


minema