ajatuksia

Ajatuksia...

Tuntuu hyvältä kirjoittaa omia ajatuksia tänne.

Olen aina ollut huono puhumaan tunteistani, varsinkin niistä vaikeimmista.

Tällä hetkellä oma pää on aika sekaisin ja

tuntuu vaikealta jopa itse tulkita tämänhetkisiä ajatuksia.

Miksi narkkari, alkoholisti, äiti joka ei lapsia koskaan edes halunnut tulee raskaaksi?

Miksi nainen, joka ei juo, ei polta tupakkaa, käy töissä, haaveilee perheestä, ei lapsia saa koskaan?

Onko meille vain pelattu kortit valmiiksi.

Joitakin meistä koetellaan enämpi kuin toista.

Miksi? Kuka niin on määrännyt?

Aina olen sitä mieltä ollut, että

ihmistä koetellaan vain sen verta kun hän jaksaa kantaa.

Mutta kuka on määritellyt sen, että

kuka jaksaa kantaa enämpi kuin toinen. 

Jos mietitään raskautta, jonka pitäisi olla naisen onnellisinta aikaa. 

Odottaa lasta syntyväksi, johon rakastuu heti kun testi näyttää plussaa.

Jolloin vauva ei edes ole vielä vauva.

Sitten on keksitty kaikenmaailman seuloja, jotka on kyllä ihan hyvä homma.

Mutta miksi silti ne antaa niin paljon vääriä tuloksia?

Niin paljon turhaa huolenaihetta?

Tiedän sen, vaikka meillä olisi kromosomeiltaan terve vauva ja ultrissa kaikki hyvin, tulen koko raskausajan miettimään, mistä niskaturvotus sitten johtui, millainen vauva sieltä syntyy, onko hän silti kaikesta tutkimisesta huolimatta sairas.

Tällä viikolla olemme viisaampia tässä asiassa.

Minema ja pieni ihme